
Hevosen harjat ja hyvin koottu harjaussarja ratkaisevat, onko päivittäinen hoitohetki tallilla vartin rutiini vai puolen tunnin taistelu kuraisen talviturkin kanssa. Tämä opas on uudelle hevosenomistajalle, vuokraajalle tai hoitajalle, joka haluaa koota toimivan harjaussarjan ja tietää, mihin kutakin harjaa oikeasti käytetään. Kun välineet ovat oikeat, harjaus on nopeampaa ja hevonen nauttii siitä. Myös ihomuutokset, haavat ja kuumottavat kohdat huomataan ajoissa.
Mitä hevosen perusharjaussarjaan kuuluu
Monen tallin varustehuoneessa on kymmenen harjaa, joista käytetään kolmea. Toimiva perussarja on yllättävän pieni, ja sen saa kokoon 30-60 eurolla:
Kumisuka – irrottaa pyörivillä liikkeillä irtokarvan ja syvälle painuneen lian, hinta 3-10 €.
Kova harja eli juuriharja – pitkät ja jäykät harjakset kuivuneen kuran ja paksun lian poistoon, 5-15 €.
Pehmeä harja – tiheät ja hienot harjakset pölyn poistoon, kiillottamiseen ja pään hoitoon, 8-30 €.
Kaviokoukku – mieluiten malli, jonka toisessa päässä on pieni harja, 2-6 €.
Jouhiharja tai harvapiikkinen kampa sekä pehmeä sieni tai liina silmien ja sierainten pyyhkimiseen.
Laadukkaammilla välineillä hinta nousee helposti 100-150 euroon. Saksalaisen Haasin kaltaiset käsityönä tehdyt luonnonharjasharjat maksavat kappaleelta 20-40 €, mutta ne kestävät hyvällä hoidolla 5-10 vuotta. Halpa muoviharja on usein harjaksiltaan latistunut jo 1-2 vuodessa.
Harjausjärjestys askel askeleelta
Kokenut hoitaja aloittaa kavioista. Ensin nostetaan jalat, puhdistetaan kavionpohja koukulla kantapäästä kärkeä kohti ja tarkistetaan, ettei sädelistan vieressä ole kiveä tai mätää hajua. Kavioiden kunnosta ja kengittäjän työn helpottamisesta kerrotaan lisää oppaassa kaviohoidon välineistä.
Sen jälkeen otetaan kumisuka. Sillä tehdään pieniä pyöriviä liikkeitä kaulaan, lapoihin, selkään ja takaosaan eli lihaksikkaisiin kohtiin. Luisia jalkoja ja päätä ei sukita. Moni hevonen nojaa sukaa vasten, ja se kertoo, että paine on sopiva.
Kovalla harjalla irtonainen lika viedään pois lyhyin, napakoin vedoin karvan kasvusuuntaan. Ranne tekee pienen nykäyksen vedon lopussa, jolloin lika lentää pois eikä jää karvan pintaan. Jalat harjataan samalla harjalla kevyemmin.
Pehmeä harja tulee viimeisenä. Pitkät vedot painetaan kunnolla karvaan, ja muutaman vedon välein harja vedetään sukaa vasten puhtaaksi. Ilman tätä pöly vain siirtyy paikasta toiseen. Pää harjataan pehmeällä harjalla tai pelkällä liinalla, ja silmät sekä sieraimet pyyhitään kostealla sienellä.
Lopuksi tehdään nopea tarkistus. Satulan ja vöiden kohdalla ei saa olla likaa eikä paakkuja, sillä ne hankaavat ratsastuksen aikana. Samalla käsi kulkee pitkin jalkoja ja etsii lämpöä, turvotusta ja naarmuja.
Suomen vuodenajat muuttavat harjausta
Lokakuusta marraskuuhun ja huhtikuussa tarhat ovat monin paikoin pelkkää kuraa. Märkää kuraa ei kannata hangata, koska se vain painuu syvemmälle karvaan ja hiertää ihoa. Parempi on antaa kuran kuivua ja poistaa se kovalla harjalla. Jalat voi huuhdella haalealla vedellä ja kuivata pyyhkeellä, mutta jatkuvasti märät vuohiset ovat riski rivitaudille.
Talvella loimi hankaa usein lapojen ja säkän kohdalla. Harjauksen yhteydessä nämä kohdat kannattaa katsoa joka päivä, koska karvan katkeilu näkyy siellä ensimmäisenä. Pakkasella metallisia välineitä ei pidä painaa iholle, ja hikinen talviturkki kuivatetaan villaloimen tai fleecen alla ennen kuin hevonen viedään ulos.
Keväällä talviturkki lähtee huhti-toukokuussa. Silloin kumisuka ja karvanpoistoveitsi ovat kovassa käytössä, ja suomenhevosen tai islanninhevosen karvaa irtoaa ämpärikaupalla. Kesällä harjaus on samalla hyvä hetki tarkistaa punkit ja paarmojen puremat.
Myytti: talvella harjaus vie suojaavan rasvan
Tallikäytävillä kuulee usein, ettei hevosta pitäisi talvella harjata lainkaan. Väite on pääosin väärä. Harjaus ei poista ihon rasvaa vaan levittää sitä tasaisemmin karvaan. Rasvaa vievät pois shampoopesut, eivät harjat.
Poikkeus on kuitenkin olemassa. Ympäri vuoden ulkona elävä loimittamaton pihattohevonen hyötyy karvan pinnalle jäävästä pölystä ja rasvasta, jotka auttavat karvaa hylkimään vettä. Tällaista hevosta ei kannata kiillottaa pehmeällä harjalla näyttelykuntoon. Satulan, vöiden ja suitsien kohdat puhdistetaan silti huolellisesti ennen jokaista ratsastusta.
Yleisimmät virheet harjauksessa
Ensimmäinen virhe on liian kova harja väärälle hevoselle. Täysiverisen tai ohutkarvaisen puoliverisen iho on paljon herkempi kuin shetlanninponin tai suomenhevosen. Jos hevonen huitoo hännällään, luimistelee tai siirtyy kauemmas harjattaessa, harja on liian kova tai ote liian voimakas.
Toinen on yhteiset harjat koko tallille. Esimerkiksi silsa eli sieni-infektio ja rapi leviävät harjojen mukana hevosesta toiseen hyvin tehokkaasti. Jokaisella hevosella pitää olla oma sarja. Harjat pestään kuukauden välein lämpimällä vedellä ja miedolla saippualla, ja ne kuivataan harjakset alaspäin. Tartunnan jälkeen tarvitaan desinfiointia, ja sopivia tuotteita löytyy hevosten terveyden ja hoidon tuotteista.
Kolmas virhe on häntäjouhien päivittäinen harjaaminen. Jouhet kasvavat hitaasti, ja jokainen veto katkaisee niitä. Häntä selvitetään sormin, ja harjaan tai kampaan tartutaan vasta jouhisuihkeen jälkeen. Työ aloitetaan latvasta ja edetään kohti tyveä.
Harjasten materiaali ja harjan rakenne
Luonnonharjakset, kuten jouhi, vuohenkarva ja kasvikuitu, keräävät pölyä paremmin kuin muovi ja tuntuvat hevosesta pehmeämmiltä. Synteettiset harjakset kestävät märkää ja pesua paremmin, joten ne sopivat kurakauden juuriharjaksi. Moni kokenut hoitaja pitää siksi juuriharjan synteettisenä ja pehmeän harjan luonnonharjaksisena.
Kahvalla on enemmän väliä kuin luulisi. Kapea puurunko ja käden yli kulkeva hihna helpottavat työtä, ja lapselle tai pienikätiselle kannattaa ostaa pienempi malli. Ennen ostoa harjaa voi painaa oman kämmenselän tai kyynärvarren sisäpuolta vasten. Jos se tuntuu ikävältä sinusta, se tuntuu ikävältä myös hevosen jaloissa. Hevostarvikemyymälässä harjoja pääsee kokeilemaan käsin, mikä verkkokaupassa ei onnistu. Laajempi katsaus varusteisiin löytyy oppaasta hevostarvikkeista ja hoitovälineistä.
UKK
Kuinka usein hevonen pitää harjata?
Kaviot puhdistetaan ja satulan ja vöiden kohdat harjataan aina ennen ratsastusta. Koko hevonen kannattaa harjata 4-7 kertaa viikossa. Pihattohevoselle riittää usein kevyempi harjaus, kunhan iho ja kaviot tarkistetaan päivittäin.
Kuinka monta harjaa aloittelija tarvitsee?
Kumisuka, kova harja, pehmeä harja, kaviokoukku ja jouhiharja riittävät. Erikoisvälineitä, kuten karvanpoistoveistä tai kasvoharjaa, voi hankkia myöhemmin tarpeen mukaan.
Voiko samoja harjoja käyttää usealle hevoselle?
Sitä ei suositella, koska ihon sieni- ja bakteeri-infektiot leviävät harjojen mukana helposti. Jokaiselle hevoselle kannattaa varata oma sarja, joka säilytetään omassa laatikossaan tai korissaan.
Hyvä harjaussarja on pieni ja oma
Viisi hyvää välinettä, oma laatikko jokaiselle hevoselle ja harjaus aina samassa järjestyksessä muodostavat rungon, jonka varassa päivittäinen hoito sujuu vuodenajasta riippumatta. Kurakaudella harjataan kovemmin, talvella tarkistetaan loimen hankaamat kohdat ja keväällä varaudutaan karvanlähtöön. Kun harjat pestään kerran kuussa ja kuluneet vaihdetaan ajoissa, sarja palvelee vuosia ja hevonen pysyy sekä puhtaana että terveenä.